Miten toimeksiantosuhde eroaa työsuhteesta?

Työ- ja toimeksiantosuhteen ero on teoriassa selvä, mutta käytännössä aiheuttaa paljon hämmennystä. Tietyissä tilanteissa työsuhde voi olla naamioituna toimeksiantosuhteeksi eli alkuun toimeksiantosuhteelta vaikuttava järjestely voi paljastua työsuhteeksi. Rajanvedolla työ- ja toimeksiantosuhteen välillä on kuitenkin paljon merkitystä niin työnantajan, työntekijän kuin verottajankin näkökulmasta. Tämän vuoksi on tärkeää hahmottaa molempien suhteiden keskeiset piirteet. Jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsuhde, työsopimuslain 1 §:n tunnusmerkkien tulee täyttyä. Kyseiset edellytykset ovat:

Sopimus – Asiasta on tullut sopia. Käytännössä sopimus on voitu tehdä suullisesti, kirjallisesti, sähköisesti tai hiljaisena sopimuksena. Hiljainen työsopimus katsotaan syntyneen, mikäli työnantaja on sallinut työntekijän työskennellä lukuunsa. Jotta kyseessä voidaan katsoa olevan työsopimus, sopimuksen on tullut koskea nimenomaisesti työn tekemistä.

Työn tekeminen toiselle – Työn tulee tarjota välitön hyöty työnantajan hyväksi. Työn tekemisellä ei voi esimerkiksi olla ensisijaisena tarkoituksena ajaa omaa etua.

Työn suorittaminen henkilökohtaisesti – Työsopimuksen osapuolet eivät voi ilman toisen lupaa siirtää työsopimuksesta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksiaan kolmannelle osapuolelle. Työsuhteen edellytyksenä käytännössä siis on, että työntekijä suorittaa työtehtäviään itse.

Vastikkeellisuus – Työstä tulee maksaa korvausta ja työtä tehdään nimenomaisesti kyseistä vastiketta vastaan. Kun kyseessä on työsuhde, vastikkeena on palkka. Kun kyseessä on työsuhde, palkan tulee olla kohtuullinen verrattuna työnkuvaan ja samasta työstä muuten maksettavaan palkkaan.  

Johdon ja valvonnan alaisuus – Arvio työsuhteen olemassaolosta tehdään viimekädessä tämän tunnusmerkin eli direktio-oikeuden perusteella. Tunnusmerkki ei edellytä työn sisältöä koskevaa ohjausta ja neuvontaa, vaan pelkkä oikeus työn johtoon ja valvomiseen riittää täyttävän edellytyksen.

Muita työsuhteen olemassaolon puolesta puhuvia seikkoja ovat esimerkiksi se, että työnantaja määrittää työntekijän työajat ja tarjoaa siihen tarvittavat välineet, työnantaja on ottanut eläke- ja tapaturmavakuutuksen, työn suorittajalla ei ole täyttä päätösvaltaa työn suorittamisessa sekä se, että työntekijä työskentelee vain yhdelle työnantajalle.

Työsuhteisiin sovelletaan työlainsäädäntöä sekä työehtosopimuksia. Kun kyseessä on toimeksiantosuhde, kyseiset säädökset eivät päde vaan osapuolten välinen sopimus saa enemmän painoarvoa. Toimeksiantosuhteessa vastikkeena maksetaan työkorvausta. Työkorvaus on yleensä palkkaa suurempi, mutta ei sisällä erimerkiksi vakuutusmaksuja. Verotuksessa työkorvaus katsotaan elinkeinotulona, kun taas palkka on henkilön ansiotuloa.

Lopulta työ- tai toimeksiantosuhteen olemassaolon arviointi on aina kokonaisvaltaista harkintaa, joka perustuu tosiasiallisiin olosuhteisiin. Tämän vuoksi epäselvissä tilanteissa asiasta kannattaa varmistua asiantuntijan avustuksella.